Kulttuuristaan alue tunnetaan
2.9.2008 Mukana muutoksessa
Piia Kleimola, Kuusankosken Teatterin toiminnanjohtaja
Osallistuin heinäkuussa antoisaan tapahtumatuotantoseminaariin, joka järjestettiin Porissa Pori Jazz -viikolla. Porin tunnelma, konserttien tuoma rentoutunut olotila sekä seminaarin sisältö jäivät tuntumaan ja pyörittämään ajatuksia pitkäksi aikaa. Seminaarissa puhui erilaisia tapahtumatuotantoja edustavia henkilöitä, mm. Pori Jazzin taiteellinen johtaja Jyrki Kangas sekä Seinäjoen Tangomarkkinoiden toimitusjohtaja Pekka Leinonen.
Jyrki Kangas aloitti puheenvuoronsa väitteellä siitä, miten alue tunnetaan nimenomaan kulttuuristaan. Hän peräänkuulutti rohkeita, eteenpäin vieviä visioita. Hänen mielestään on aina tarpeen kyseenalaistaa alueen kulttuuristrategiat; ovatko ne visioita vai luetteloita kaikesta siitä, mitä jo on. Ilman, että kaikkea olemassa olevaa ollaan lopettamassa, voidaan miettiä mitä meiltä puuttuu ja mikä voisi menestyä. Olemassa olevaankin on syytä etsiä synergiaetuja esim. viestinnän ja markkinoinnin näkökulmista.
Seinäjoen tangomarkkinat on saanut kritiikkiä siitä, miten perussisältö alkaa hukkua oheistarjonnan alle. Leinonen painii samojen asioiden kanssa kuin todennäköisesti jokainen tapahtumanjärjestäjä tänä päivänä. Suuret kulttuuritapahtumat viihteellistyvät ja valtavirtaistuvat. Kilpailu yleisöstä lisääntyy ja suuren yleisön vaikutusvalta tapahtuman sisältöön kasvaa. Tapahtumanjärjestäjä kilpailee ihmisten niukasta vapaa-ajasta ja yleisön uskollisuus on vaakalaudalla. Uusia sisältöjä ja kohderyhmiä on pakko etsiä. Kilpailun vuoksi tapahtuman perusidentiteetti hämärtyy.
Hyvä tapahtuma on rohkea, erilainen tai erottuva sekä positiivisesti yllättävä. Hyvässä tapahtumassa perusasiat toimivat; väsyneenä, nälkäisenä, janoisena tai vessahädässä jää paraskin tapahtumasisältö kakkoseksi. Hyvä tapahtuma on kokonaisvaltainen tunne. Tapahtuman onnistumista voidaan mitata ainakin parista eri näkökulmasta. Jos kävijä kokee saaneensa sen, mitä oli tullut hakemaan tai vähän enemmän, tapahtumaa voi sisällöllisesti pitää onnistuneena. Toinen kulmakivi on talous. Tavoite on saavutettu, jos budjetissa on pysytty tai jopa päästy voiton puolelle. Porin seminaarissa keskusteltiin kovasti, kumpi näistä näkökulmista on tapahtuman perusta - taide vai talous, sisältö vai bisnes. Totuus on kuitenkin se, että tänä päivänä eivät rattaat pyöri ilman talousnäkökulmaa. Taide ei huonone, vaikka esim. yleisön tavoittamisen taustalla ovat bisneksen keinot.
Tulevan vuoden alusta n. 90 000 ihmistä aloittaa arkensa kouvolalaisina. On syytä kysyä, mitä on kulttuuri, josta Kouvola tunnetaan. Onko se vähemmän imarteleva titteli olla Suomen turhin? Jos ollaan Suomen turhin, mitä täytyy tehdä, että ollaan turhuudessa Suomen parhaita?
Keskusteluissa on kaivattu Kouvolaan omaa massatapahtumaa. Onko massatapahtuma sinällään itseisarvo? Ensin on syytä miettiä, mikä on tapahtuman tavoite ja miksi sitä käydään suunnittelemaan tai toteuttamaan. Onko tavoite profiilinnosto ja se, että valtakunnallisissa uutisissa Kouvola näyttäytyisi muutenkin kuin lohduttomien tai surullisten uutisten valossa. Entä kenelle tapahtumaa tehdään; paikallisille asukkaille vai tietylle valtakunnalliselle kohderyhmälle sisällön mukaisesti. On paradoksaalista, että kun tapahtuma tms. murtaa valtakunnallisen uutiskynnyksen ja saa laajempaa huomiota, alkaa se kiinnostaa paikkakunnallakin; opitaan katsomaan kaukaa lähelle. Jos tarkoitus on liikuttaa suuria massoja, täytyy miettiä, mihin alueen infrastruktuuri venyy. Mihin pystytään kulkuyhteyksien, majoitus- sekä muiden palvelujen osalta. Mopolla kun ei voi ajaa moottoritiellä.
Hullut sisältöideat ja rohkeat visiot löytyvät yksilötasolta. Nyt on aika heittää tulikuumia ja jääkylmiä ideoita – haaleus on syntiä! Peräänkuulutan kymenlaaksolaista mustaa huumoria, joka ainakin on Suomen parasta!
Piia Kleimola
Kuusankosken Teatterin toiminnanjohtaja